You are an artist and your heart is your masterpiece

Hetken tuntuu että sulla on kaikki, mitä tarvitset. Kaikki on hetken aikaa sitä, että juokset paikasta toiseen ja tunnet kuuluvasi yhteisöihin, joissa olet tärkeä osa toimivaa järjestelmää. Kunnes huomaat menettäväs luovuutesi, sen pienen leikkimielisen lapsen, jolle elämä on mahdollisuuksien leikkikenttä. Kaikki tuntuu jatkuvan samaa oravanpyörää, sä et pääse velvollisuuksias karkuun, tuntuu kuin neljä seinää pusertais sut kasaan ja sun on vaikea hengittää. Kun päivän oot juossut itses uuvuksiin, menet illalla sänkyyn ja mietit, tätäkö tää elämä on?

Kun tuntee elämässä värien himmentyvän ja harmaantuvan, kun huomaa kadottaneensa sisäisen pikkulapsensa, on aika pysähtyä. Elämä ei ole sitä, että sä elät unohtaen elää. Elämä ei ole sitä, että sä tyydyt asioihin, jos tiedät voivasi saada parempaa. Elämistä on se, että uskaltaa ottaa riskejä, uskaltaa hypätä välillä tuntemattomaan ja tuntea. Elämä on täynnä mahdollisuuksien ovia, vaikka susta tuntuu ettei ne ovet aukea, niin todellisuudessa sulla on kaikki avaimet. Sun pitää vaan uskaltaa kääntää avainta lukossa.

Kun mulla oli kaikki, mitä luulin tarvitsevani ja kadotin mun luovuuden alkavan oravanpyörän jalkoihin, mä tein jotain tosi tyhmää tai tosi fiksua. Hyppäsin tuntemattomaan ajattelematta seurauksia ja sitä, olisiko siinä järkeä. Joskus on pysähdyttävä, mietittävä sitä että teetkö sä asioita vain jonkun velvollisuudesta tai siksi että se on muiden toive tai pyyntö. Sun pitää miettiä, teetkö sä sitä itsellesi? Mitä voisit tehdä tänään, mikä olisi just sitä mitä sä tahdot?

Mä oon nyt kahden kuukauden ajan tehnyt juuri niitä asioita, mitä mä tahdon. Ne on alkanut johdattaan mua paikkoihin ja ihmisten luokse, jotka tuntuu musta hyvältä, joita mä tahdon mun elämääni. Ne asiat ei ehkä ole ulkopuolisen silmin järkeviä taloudellisesti tai uraa rakentavasti, mutta mä näen niissä mahdollisuuksia. Mä en aio enää ikinä tyytyä mihinkään. Mä en aio ikinä olla se ihminen, joka katuu tekojaan vanhempana ja joka ei ole tyytyväinen siihen, mitä on.

En myöskään sano, ettei koskaan olisi liian myöhästä. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Kelkan voi kääntää juuri silloin, kun se tuntuu siltä. Kadulla näkee liian paljon kasvoja, joista on kadonnut se pilke silmäkulmasta. Ihmisiä, jotka ovat tyytyneet kortteihin, jotka ovat saaneet. Mä haluaisin mennä vaan lyömään niille pakan käteen, sekottaan sitä ihan helvetisti ja lähtee karkuun. Niinkun kuvainnollisesti. No ehkä vähän oikeestikin, vois olla aika hämmentävää.

Sekottakaa pakkaa. Pistäkää elämä ranttaliks. Mikään, mikä ei tapa sua, ei ole loppu. Rajat jotka sua pidättää, on sun itsesi luomat. Vaikka yhteiskunta on luonut meille rajoja ja normeja, ne on vaan yhteiskunnan luomia. Sä voit luoda omat rajasi, eikä niiden tarvitse loppua koskaan. Koska jokainen meistä on oman elämänsä taiteilija. Sulla on valkokangas, taulu, iho, mikä ikinä tahansa, ja sä voit tehdä siihen mitä sä ikinä tahdot.

Mä katson peiliin joka päivä ja mietin, mitä mä tahdon. Mitä mä tahdon elämältä tänään? Mitä mä tahdon siltä ensiviikolla? Mä tahdon eheyttäviä ihmissuhteita, paljon luovia mahdollisuuksia, mä tahdon oppia joka päivä jotakin. Mä tahdon olla avuksi, tahdon olla jollekin se muusa, joka päästää toisen eteenpäin elämässä, mä tahdon olla käännekohta, alku ja mahdollisuus. Mä en ole varma, missä mä olen viikon tai kuukauden päästä, mutta oon aivan varmasti siellä, missä mun kuuluu olla. Tai ainakin vähän lähempänä sitä määränpäätä.

// Kuvat on varmaan n. kk takaa, mulla on niissä "pitkä tukka" vielä ja oon näemmä saanut jännillä kuvakulmilla feikattua ittelleni ghettobootyn ja toiseen jotkut asiat tohon rinnan kohdalle, mitkä näyttää ihan tisseiltä! //

Power of make up: Drag queen inspiration

Tässä olen minä. Vähän eiliseltä saattanut jäädä kajalia silmän ulkonurkkiin, en saanut hingattua ilman pinkeye- efektiä. Naamassa näkyy huonosti nukutut yöt ja ripset on alkanut harvenemaan. Juu, oon tommonen pieni baby face edelleen.

Mä inspiroidun tosi paljon vahvoista meikeistä. Rakastan drag queeneja ja niiden supernäyttäviä meikkejä. Mä myös ihailen Kat von D:ta, jolla on aina tosi huoliteltu meikki, joka sopii sille kuin nenä päähän.

Päätin tehdä överit silmämeikit, joista tuli itseasiassa harvinaisen makeet. Aluksi oli tarkoitus tehdä jotain oliivinvihreällä ja violetilla, mutta harmaa ja hopea inspiroi vaan niin paljon enemmän. Ensikerralla sitten.

Iho on ottanut hieman damagea tässä parin viikon aikana. Lopetin tosiaan noi masennuslääkkeet (aiheesta ehkä tarkemmin myöhemmin), joita oon rouskutellut n. 8 vuotta. Iho on alkanut todennäköisesti siitä johtuen hieman kukkimaan, mutta onneksi nyt ei kuitenkaan mitään niin radikaalia kun mitä joskus teinivuosina oli. Edelleen kehtaan liikkua ulkona ilman meikkiä, eli ei mitään sellaista.

Tein huuliin myös överin "botox"- efektin. Muutenkin suhteellisen suurissa huulissa tää näyttää jopa huvittavalta! Mutta kunnon drag- look (tai vaihtoehtoisesti pornotähtilook) on taattu.

Naisten vahvat meikit herättää paljon keskustelua etenkin miesten keskuudessa. Miksi naiset meikkaavat vahvasti? Miehet jakautuvat selkeästi ainakin kahteen ryhmään, toiset haluaisivat naisten meikkaavan vahvemmin ja toiset haluaisivat naisten meikkaavan kevyemmin. Uskon tässä olevan osasyynä se, millaisia naisia miehen elämässä on ollut. Jos hänellä on ollut kokemuksia naisista, jotka meikkaavat vahvasti, mutta ovat meikkinsä alla aivan jotain muuta, on se tietenkin aiheuttanut negatiivisia kokemuksia, joka on johtanut todennäköisesti siihen että naiselta toivotaan luonnollisempaa meikkiä. Kun taas ehkä mies, jonka elämässä on ollut naisia, jotka eivät ns. pidä itsestään huolta (eivät ehkä liiku, laittaudu jne), toivoisi naisten meikkaavan enemmän ja korostavan naiseuttaan.

Yleensä vahvaa meikkiä vastaan olevat miehet kokevat, että runsaasti meikkaava nainen omaa huonon itsetunnon, joten meikin avulla hän haluaa olla joku muu. Tai vaihtoehtoisesti liikaa meikkaava nainen on itserakas. Tästä on paljon keskustelua myös naisten keskuudessa.

Mielestäni on aivan samantekevää, mitä nainen itselleen tekee. Mä ymmärrän miesten kommentin, että tahtoisi naisen meikkaavan enemmän. Mies ansaitsee kuitenkin naisen, joka näyttää hyvältä ja haluaa näyttää hyvältä ei pelkästään miehen, vaan itsensä vuoksi. Ymmärrän myös sen, ettei naiset vain jaksa meikata joka päivä kahta tuntia näyttääkseen miehensä silmissä kauniilta. Näistä päästäisiin heti aasinsillalta huonoihin parisuhteisiin mutta ei aleta rönsyilemään.

Luonnollisuus on ollut pitkään muotia ja tulee varmasti aina olemaankin. Mun mielestä luonnollisen kaunis nainen on kaunis. Tykkään itsekin välillä näyttää tosi luonnolliselta, koskemattomalta ja herkältä. Mutta myöskin pidän naisista, joilla on kauniit kasvot, joita he tahtovat korostaa vahvalla meikillä, jos se vain sopii heidän tyyliinsä. Meikki on osa persoonallista ulkonäköä ja tyyliä. Se on hyvin verrattavissa vaatteisiin ja asusteisiin, joilla korostetaan omaa tyyliä ja ulkoista habitusta.

Oma henkilökohtainen syyni sille, miksi meikkaan joskus vahvasti ja itseni lähes tunnistamattomaksi on se, että rakastan meikkaamista. Jos mulla on ylimääräistä aikaa (ja nyt sitähän on), miksen käyttäisi sitä johonkin luovaan. Kasvot on mulle tyhjä paperi, siinä missä valkoinen paperi tai mallistaan kasvanut hiusleikkaus. Voin luoda sille ihan mitä haluan, tehdä illuusioita, korostaa hyviä puolia, luoda aivan uusia maailmoja ja häivyttää huonoja kohtia. Meikillä saan myös tehtyä itselleni itsevarmemman olon. Kukapa ei voisi paremmin, kun on jalassa hyvin istuvat farkut, kun on juuri astunut kampaajalta ulos ja näyttää niin hyvältä tai kun on vaan onnistunut meikkaamaan itselleen täydellisen meikin, jonka kanssa tietää näyttävänsä hyvältä?

Naiset, uskaltakaa meikata jos haluatte. Monen tutun olen kuullut sanovan, että olisi ihana meikata vahvasti, muttei se sovi heille. Kokeilkaa, käykää ammattilaisen ohjattavana ja nähkää, että kyllä se meikki sopii kun se on sinun kasvosi muodoille räätäilöity. Ja naiset, jos ette halua meikata vahvasti, älkää meikatko. Olkaa luonnonkauniita ja tuntekaa itsenne kauniiksi sellaisina kuin olette. Kunhan vain voitte hyvin, tunnette itsenne kauniiksi ja olette juuri sellaisia, kuin haluatte olla. 

Darth Yona- woman sith with leatherpants

 VAROITUS! Sisältää runsaasti kuvaspämmiä, paljasta vatsaa ja reisiä ja vähä pömppistäki, joten jos et tykkää vilauttelusta tai samankaltaisten kuvien heruttamisesta, älä jatka eteenpäin.

Oli kerran tyttö, jolla oli suuria unelmia ja tavotteita. Hän rakasti kaikkea kaunista, luovaa ja uusia asioita. Hän sai voimaa lähellään olevista henkilöistä, luonnosta ja taiteista ja hän oli kaikille ystävällinen ja avulias. Hänen lähellään Voima väreili kovin vahvana, minkä hän huomasi jo pienenä tyttönä. Vaikka Yona oli kiltteyden perikuva, oli hän kuitenkin kovin herkkä muiden ihmisten energioille. Hän tunsi lähellään olevien olentojen tuskan, ilon, vihan, pelon ja katkeruuden. Aina tuollaisia suuria voimia ei pysty käsittelemään, etenkään pieni tyttö.

Yonan vanhemmat olivat aivan tavallisia ihmisiä kaukaisella planeetalla. Heillä oli aivan tavallinen elämä, aivan tavalliset työt ja he näkivät paljon vaivaa tehdäkseen lapsiensa Yonan, Yodan ja Yaokin elämästä niin hyvän, kuin mahdollista. Näiden kolmen lapsuus oli ihanaa ja seesteistä. Ainakin ulkopuolisen silmistä katsottuna. Yona oli aina perheen mustalammas, hänen oli vaikeaa käsitellä voimiaan, joten hän oli muiden lasten keskuudessa kiusattu ja vihattu. Kukaan ei rakastanut Yonaa, paitsi hänen oma perheensä. Perhe olikin hänelle kaikki kaikessa.

Lapset eivät kuitenkaan ole lapsia ikuisesti. Kun mieli ja keho kehittyvät, löytyy ihmisestä paljon sellaisia puolia, joista ei koskaan olisi uskonut. Yonan sisko, Yaoki, lähti miehensä kanssa toiselle planeetalle. Yona lähentyi veljensä Yodan kanssa ja heistä tuli parhaat ystävykset. He selvisivät vanhempiensa kuoleman ja siskonsa pois lähdön aiheuttamasta tuskasta toistensa avulla. Sisarusten vanhempien kuoltua traagisesti sadonkorjuun aikana (tällöin alkoi selkeä Voiman jaottelu pimeisiin ja hyviin voimiin, minkä johdosta pimeyden lähettiläät keräsivät joukkojaan ja Yonan ja Yodan vanhemmat jäivät jalkoihin kieltäydyttyään liittymästä heihin) Yonan sisällä suru, pettymys ja viha ottivat vallan. Yoda ei enää kestänyt katsoa siskonsa vajoamista liian pimeisiin vesiin, joten heidän välilleen syntyi riitoja ja erimielisyyksiä. Yona teki suuttuessaan asioita, mitä Yoda ei voinut antaa anteeksi. Yoda päätti jättää siskonsa kylmästi oman onnensa nojaan ja lähteä itse etsimään Voiman valoa ja harjoittamaan meditaatiota ja tasapainoa. Yona jäi yksin surunsa kanssa ja hänen sisällään kasvoi suuri Voima, joka sai energiaa hänen vihastaan.

Yonasta muuttui kaunis, katkeroitunut ja syvää vihaa tunteva olento. Hän etsi syrjäisimmän planeetan, jolla ei asunut kukaan ja asettui sinne yksin ajatustensa kanssa. Hän halusi kostaa pimeyden lähettiläille, veljelleen ja kaikille, ketkä hänelle olivat tuottaneet vääryyttä. Planeetalla vuosisatojen ajan hän harjoitti Voimaa, jonka niin vahvasti jo tunsi. Nyt hän vain löysi sille kiintopisteen. Yona tuhosi tyhjiä, asumattomia planeettoja yksi toisensa jälkeen opetellessaan hallitsemaan vihan valtaamaa Voimaansa. Jedit olivat jo kuulleet voimakkaasta olennosta, joka tuhosi kaiken tieltään, ja pian puhuttiinkin jo Darth Yonasta, pimeyden tyttärestä. Edes pimeyden lähettiläät (joiksi heitä silloin kutsuttiin) eivät olleet koskaan kyenneet sellaiseen Voimaan, johon Yona pystyi.

Yona hyökkäsi planeetalle, jonne pimeyden lähettiläät olivat koonneet armeijansa. Hän saapui tyynenä, täysin tunteettomana. Hän oli jo vuosituhanten ajan harjoittanut Voimaa ja oli voimakkaampi kuin kukaan universumissa tunnettu. Hänen iskustaan harvat selvinneet kertoivat jälkeenpäin, ettei Yonan ilmekään värähtänyt tämän tuhotessa kaiken tieltään.

Pian tieto kiiri Jedien korviin, jossa Jedien jo silloin suuri mestari Yoda kuuli siskonsa hurjista teoista. Hän oli pettynyt, muttei vihainen. Hän tiesi siskonsa aina olleen erilainen, muttei olisi uskonut tämän koskaan pystyvän mihinkään noin kamalaan.

Koska pimeyden lähettiläät olivat kukistetut, sai Yona pian seuraa valtaamalleen planeetalle. Hän alkoi koota joukkoa, joka koostui voimakkaista nuorista, jotka tunsivat Voiman lähes kuten Yona on tuntenut. Yona koulutti jokaisen hänen oppilaansa tuntemaan voimakasta tuskaa, kipua, ahdistusta ja vihaa, jota hän itsekin oli aina tuntenut. Jokaisella hänen alamaisellaan oli taustalla jokin tuskallinen tarina, jonka avulla he pystyivät käyttämään Voiman pimeää puolta häikäilettömästi hyväkseen.

Yonan saatua joukkonsa koottua, hän kuitenkin katosi jälkiä jättämättä. Hän oli saanut viestejä veljeltään, jossa hän pyysi Yonaa lopettamaan, pyysi näkemään Voiman valon ja liittymään Jedien puoleen. Koska Yoda uskoi siskonsa löytävän valon, hän pyysi tätä oikeaksi kädekseen. Juuri Yonan saatua tämän tiedon, hän katosi. Hänen alamaisensa jäivät taistelemaan vallasta ja suurinosa heistä tappoivat toisensa. Yonasta ei kuulunut koskaan mitään. Joskus joku silminnäkijä kertoi nähneensä nuoren, aivan Yonan näköisen naisen liikkuvan eri planeetoilla, mutta kukaan ei ole voinut todistaa tätä todeksi.

  Pientä nippelitietoa, Yonahan siis tosiaan on löytänyt nuoruuden lähteen, eikä hän fyysisesti vanhene. Hän pystyy muuttamaan kuortaan, jotta häntä ei tunnistettaisi. Hänet voi kuitenkin tunnistaa kuvasta, joka hänelle kehittyi teinivuosinaan, hieman hänen vanhempiensa kuoleman jälkeen selän oikealle puolelle.

The Distant blue

That distant blue, thats me and you

It was from there that we all grew

Framed in space, our first home

All those beating hearts

That were made of stone

We were disaster built from flesh and bone

Their bodies made a mountain, a ladder to the stars
When they reached up to the sun, it only left them with scars
All the saints and the sinners will reap what they sow
So they stood back and watched their bitterness grow

They couldn't tell the cure from disease
They no longer knew their want from their need
They fucked the future, forgot the past
Nothing built was built to last

A common ground, now we see 
That connected us like the land and the sea

That distant blue, thats me and you
It was from there that we all grew
Framed in space, our first home
All those beating hearts
That were made of stone
We were disaster built from flesh and bone

Caught in a web, don't struggle free
This is all we've got, so just let it be
If we save ourselves, we'll feel so small
We'll ask ourselves why we cared at all

Joskus on vaan parasta copypastettaa tämän hetken kuunnelluimman biisin lyriikat postaukseen ja olla vaan että GF. Architectsin The distant blue puhuttaa mua ja onhan nää kuvat ny aika sinisiä.

Join the darkside

Jostain syystä oon nyt inspiroitunut kamalasti Starwarseista ja koska oon kamppaillut tässä oman darksideni kanssa tovin niin on tuo pimeäpuoli kiehtonut myös sillä saralla. Jedit on siistejä ja sithit on siistejä ja koen olevani puolet ja puolet molempia. Se kumpi puoli sitten kulloinkin on enempi vallassa, riippuu täysin päivästä.

Tummat vaatteet, erilaiset poolokaulusviritelmät, kaavut, nahka ja nyörit on alkanut kiinnostamaan pukeutumisessa ihan arkenakin. Androgyyniys ja kuitenkin ihonmyötäisten vaatteiden tuoma seksikkyys on kiehtovia kombinaatioita, joista inspiroidun lähes päivittäin.

Tein tuossa eilen ensimmäisen vedoksen tällaisesta hieman synkemmästä ja no, ehkä vähän taiteellisemmasta meikistä. En oo vastaavanlaista koskaan kokeillut ja mielestäni onnistuin tässä aika kivasti. Tämän olisi siis tarkoitus tulla yksiin Starwars-aiheisiin kuvauksiin. Alla hieman listaa käytetyistä tuotteista. Käytin roiskeisiin ihan vain vettä ja mustaa Grimasin luomiväriä, mutta pitää hakea sitä Grimasin sellaista nestettä jolla saa luomiväreistä tehtyä kivammin kaikkea liner-juttua ja se sopii paremmin tohon roiskimiseenkin. Saa vähän intensiivisempää roisketta.

Pohja
Oriflame BB light
Grimas make up powder
Grimas camouflage meikkivoide G1
Nyx blush sävyssä Taupe
E.l.f highlight&contour tummin ruskea sävy

Kulmat
Anastasia Beverlyhills brow dip pomade dark brown

Silmät
Grimas luomivärit musta, tummaruskea, valkoinen
H&M eyeshadow harmaa
Isadora 50 matte chocolates- paletin keskimmäinen ruskea
Roiskeet Grimasin musta luomiväri + vesi
Alaripsissä Lorealin million lashes ripsari

Huulet
Nyx matte lipstick sävyssä Siren
Rimmel lasting finish huulipuna mustana (Fergie- sarjasta)

Force is strong in me

Hello! It's me...

Päätin pistää kaiken taas pöydälle ja viskata väkivalloin pois sen päältä. Sillain dramaattisesti ylinäytellen, hidastuksen kera. Koska mikään ei oo parempaa kun hidastettu ja dramatisoitu tavaroiden viskominen. Niin kävi nyt sitten tän blogin kanssa, tai siis ei tämän vaan sen edellisen. Pitkään piilouduin sosiaalisessamediassa niinsanotun "taiteilijanimen" taakse, mutta nyt päätin, että jos aion olla itseni ja toitottaa maailmalle oman itsensä hyväksymisen ilosanomaa, miksi olisin kuitenkin joku muu kuin olen? Näiden asioiden äärellä päästiin itsensätuntemuksen syvimpiin olemuksiin ja... No niin, tässä sitä nyt ollaan.

Mulla on ollut hieman rankempi loppuvuosi viimevuonna, kuin mitä yleensä, joten itsetutkiskelua (ei siis siinä fyysisessä muodossa) on tullut harrastettua sillain sopivan paljon. On tullut luettua kaikkia kreisejä kirjoja tietoisuuteen ja intuitioon liittyen, sekä myös harjoitettua omia ajatuksia ja niiden kontrollointia. Koska kaikki kuitenkin tässä maailmassa perustuu paljon siihen, millaisia ajatuksia ajattelet, millaista energiaa säteilet ulospäin ja millä tasolla värähtelet.

Mulla on jännittävä harrastus. Nyt kun on paljon aikaa, tulee toteutettua itseään ja tehtyä kaikkea hyödyllisestäkin poikkeavaa. Rakastan muuntautumisleikkejä. Kun olin pieni, leikittiin kavereiden kanssa mallikoulua ja kaikkea vastaavaa, missä meikattiin toisemme ja pukeuduttiin, kuviteltiin olevamme maailman huipulla ja tosi kauniita ja kuvattiin jollain ekoilla digikameroilla toisiamme. Samaa teen edelleen itsekseni ja joskus jonkun kanssa. Silloin kun pääsee oikeasti kuvattavaksi, on olo ihan mielettömän mahtava ja voimakas. Tuntuu ettei kukaan voi murtaa sua ja oot vähän kun joku supersankari. Aluksi luulin, että se on sitä että haluaa olla joku muu. Kun pukee erilaiset vaatteet päälle ja meikkaa erilailla ja on tosi koviksen näkönen kameran edessä, esiintyy jonain muuna kun mitä oikeasti on. Kunnes tajusin, että se kaikki perustuukin siihen, että tuot itsestäsi esiin niitä puolia, joita haluat vahvistaa.

Kameran edessä voi tuoda esille vahvoja tunteita, vihaa, surua, himoa, voimakasta itsetuntoa, vahvuutta... Mikään ei ole parempaa itsetunnolle kun nähdä itsensä ulkopuolisen silmin ja nähdä itsessä juuri ne piirteet, joita haluaa ulospäin antaa.

Nämä kuvat räpsäsin seminopeasti eräänä iltana kahdeksan jälkeen, kun iski vaan hirveä himo meikata ja leikkiä lapsuuden mallileikkejä. Näitä piisaa vielä, joten tuon illan kuvia tullaan vielä näkemään.

Joten moi, oon Ida ja tässä on mun blogi. Tahdon pysyä täällä yhtä rehellisenä ja suorana, kuin mitä oikeasti olen, joten toivottavasti aiheutan tällä helvetisti pahennusta, herätän ihailua ja inhoa, katkeruutta ja kauneutta, sekä ehkä jotain ajatuksia teissä, joita ei muut ole vielä aiheuttaneet. Ja jos en mitään niin sekin riittää.